Haukkuma- ja luonteenkuvaussana ihmisestä, joka laahustaa, löntystelee tai kävelee raahustamalla niin, että hänen jalkineensa pitävät jatkuvaa, hermoja raastavan rytmistä ’klopo-klopo’-ääntä. Klopokenkä ei ole vain jalkine, vaan se on kokonainen elämäntapa ja diagnoosi täydellisestä velttoilusta. Klopokengälle on ominaista, ettei hän koskaan nosta jalkojaan maasta kävellessään. Hän ei omista sellaista lihasta kuin nilkka. Tyypillinen klopokenkä on ihminen, jolla on niin vähän kiire ei-mihinkään, että askeleet laahustavat perässä kuin hidastetussa filmissä. Hän viihtyy parhaiten aivan liian suurissa Reino-tossuissa, nauhattomissa lenkkareissa tai puupohjaisissa sandaaleissa, jotka lonksuvat kantapäätä vasten jokaisella metrillä. Persoonana klopokenkä on usein auttamattoman hidas ja huolimaton tilannetajunsa kanssa. Hän on se tyyppi, joka tulla kolistelee laminaatilla tai tyhjällä virastokäytävällä herättäen koko talon, täysin tietämättömänä siitä, että hänen laahustuksensa kuulostaa puujalkaisen merirosvon ja ontuvan hevosen risteytykseltä. Klopokenkä ei osaa hiipiä, vaikka kyseessä olisi elämän ja kuoleman tilanne – hänen saapumisensa pihan perältä keittiöön tiedetään aina minuutteja etukäteen.
"Ei siitä klopista oo mihinkään työhön, se on semmonen klopokenkä jotta pelkkä postilaatikolle laahustaminen kestää puoli tuntia." "Nosta ny senkin klopokenkä niitä jalkojas, luulin jo jotta täällä on joku vauhkoontunut hevoonen eteisessä!"
Anna arvio
Raportoi määritelmä
Kiitos! Käymme raportin läpi mahdollisimman pian.