jalkavaimo🦶

lisuke parisuhdekokoelmassa (joka jalalle)

Kerran oli eräs mies nimeltään Pekka, ja sillä oli kunnon jalkavaimo🦶 nimeltään Liisa. Liisa oli sellainen nainen, joka tiesi täsmälleen missä miehen sukka oli, vaikka mies itse ei edes tienyt mitä sukalla tehtiin. "Pekka! Missä sä olet?????????????" huusi Liisa aamuisesti, kun aurinko oli vasta nousemassa Porin taiwaalle. "Täällä minä olen, jalkavaimo," vastasi Pekka yrittäen pujotella makuuhuoneesta olohuoneeseen. "No nyt sä tulet tänne heti! Sinulla on vuoro käydä Glafostilla hakemassa kalaa. Minä tarviin sitä illaksi, kun naapurin jalkavaimo tulee kylään. Se on niin kikkaileva tyyppi, että jos minulla on huonompi kala kuin sillä, niin ei se ole hyväksy!" Pekka nyrähti. Se oli aina näin. Liisa halusi aina parempaa kalaa kuin naapurit. 🐠 🐠 🐠 🐠 🐠 🐠 🐠 🐠 🐠 🐠 🐠 🐠 🐠 🐠 🐠 🐠 🐠 🐠 🐠 🐠 🐠 🐠 🐠 🐠 🐠 🐠 🐠 🐠 🐠 🐠 🐠 🐡🐡🐡🐡🐡🐡🐡🐡🐡 Pekka oli jo käynyt Glafostilla joka viikon, ja kalat alkoivat tuntua tutuilta – niillä oli jo nimet. "Liisa, eikö meillä ole jo kalaa jääkaapissa??????" yritti Pekka neuvotella. "Ei ole sitä oikeata kalaa! Se kala, joka on siellä, on eilisen kalaa. Minä tarviin tämän päivän kalaa. Ja kun sä menet, niin osta myös voileivät, juusto, liha, ja katsot, että tuo parasta leipää. Et sä saa tuoda sitä halvinta, koska naapurin miehen jalkawaimo tulee kylään, ja se on niin pöyristynyt tyyppi!" Pekka otti kengät jaloihinsa ja lähti Glafostille. Matka oli pitkä, ja kun hän perille pääsi, Glafost oli jo odottanut häntä. "No niin, Pekka! Liisa lähetti taas? Mitä nyt tarvii?????" kysy Glafost, joka tiesi jo hyvin, että Pekka ei ikinä olisi itse päättänyt kalaostoksista. "Parhain kala, Glafost. Liisa sanoi, että se ei ole voitto-voittoa naapurin kanssa, jos kala ei ole parempi." Glafost nauroi kovaa. "Liisa on oikeasti kuningas täällä Porissa! Kaikki miehet pelkää hänen jalkavaimoaan. Se on se oikea valta." Pekka osti kalat, voileidät, juusteen ja parhaan leivän. Kun hän palasi kotiin, Liisa oli jo laittanut pöydän kauniiksi ja pukeutunut siihen, mitä hän oli päättänyt etukäteen. "No niin! Näetkö, Pekka, miten se menee? Minä sanoin, että tarvitsen tämän päivän kalaa, ja sä toit sen. Nyt naapurin jalkawaimo näkee, että minulla on parempi kala, parempi voileipä ja parempi juusto!" Kun naapurin jalkawaimo saapui, hän katsoi pöytää ja näki, että Liisalla oli todellakin parempi kala. Hän oli hieman pöyristynyt, mutta piti suunsa kiinni. Illalla, kun vieras oli lähtenyt, Liisa antoi Pekalle lämpimän kaalin ja sanoi: "Pekka, sä olet hyvä mies. Sä teet kaikki, mitä minä sanon. Siksi minä rakastan sua. Huomenna sä menet Glafostille uudelleen." Pekka vain hymyili. Hän tiesi, että näin se oli Porissa. Jalkavaimo🦶🏽 oli päällikkö, ja mies oli vain se, joka teki asiat valmiiksi. Mutta hän ei ollut kovin pettynyt, koska ainakin hänellä oli hyvää kalaa ja rakastava jalkawaimo. Ja niin Pekka ja Liisa elivät onnellisesti Porissa, kunnes kala loppui ja naapurin jalkavaimo halusi ostaa paremman. Silloin Pekka lähti jälleen Glafostille, koska Liisan sana oli laki, ja sillä oli piste. 🦶🏽🦶🏽🦶🏽🦶🏽🦶🏽🦶🏽🦶🏽🦶🏽🦶🏽🦶🏽🦶🏽🦶🏽🦶🏽🦶🏽🦶🏽🦶🏽🦶🏽🦶🏼🦶🏻🦶🏻🦶🏿🦶