hulva

HIM
2.1.2014

Käyttäjä arzamas määritteli, mielestäni ansiokkaasti, sanan hulva alkuperää (vrt. hulvaton). Tässä on huippuasiantuntijan lausunto asiasta:

Hulvaton, joka nykykielessä tarkoittaa mahtavaa, uskomatonta tai posketonta, oli alunperin murteissa (lähinnä Satakunta) merkitykseltään kunnoton, kelvoton, vetelys tai hulttio. Hieman 'hulvan' alkuperäistä merkitystä valottaa muut samaa juurta olevat murreilmaisut:

hulvata = rynnätä, ahmia
hulvahtaa = tulvahtaa, syöksähtää
hulvastaa, hulvastella = juosta päämäärättömästi, viettää sopimatonta elämää
hulvehtia = tulvia
omin hulvin = omin luvin, omin avuin
hulvalta, hulvakasti = runsaasti, yllin kyllin
hulasvesi = tulvavesi (erit. jään päällä)

Näiden sanojen alkuperää on kuvattu deskriptiiviseksi eli sanoiksi äänneasullaan jäljittelevät jotain kuultavaa tai muuten havaittavaa ilmiötä.

Lähde: Suomen sanojen alkuperä (SKS 1992-2000) http://igs.kirjastot.fi/iGS/kysymykset/ ... =Satakunta
(HalfNelson Tiede-lehden asiantuntijakeskustelussa 4.3.2008)