hulva

Alkuaine, josta vakavat ja epähauskat asiat rakentuvat. Toisin sanoen jos vitsi herättää posketonta repeilyä, se on täysin hulvaton.

Käyttäjä arzamas määritteli, mielestäni ansiokkaasti, sanan hulva alkuperää (vrt. hulvaton). Tässä on huippuasiantuntijan lausunto asiasta:

Hulvaton, joka nykykielessä tarkoittaa mahtavaa, uskomatonta tai posketonta, oli alunperin murteissa (lähinnä Satakunta) merkitykseltään kunnoton, kelvoton, vetelys tai hulttio. Hieman 'hulvan' alkuperäistä merkitystä valottaa muut samaa juurta olevat murreilmaisut:

hulvata = rynnätä, ahmia
hulvahtaa = tulvahtaa, syöksähtää
hulvastaa, hulvastella = juosta päämäärättömästi, viettää sopimatonta elämää
hulvehtia = tulvia
omin hulvin = omin luvin, omin avuin
hulvalta, hulvakasti = runsaasti, yllin kyllin
hulasvesi = tulvavesi (erit. jään päällä)

Näiden sanojen alkuperää on kuvattu deskriptiiviseksi eli sanoiksi äänneasullaan jäljittelevät jotain kuultavaa tai muuten havaittavaa ilmiötä.

Lähde: Suomen sanojen alkuperä (SKS 1992-2000) http://igs.kirjastot.fi/iGS/kysymykset/ ... =Satakunta
(HalfNelson Tiede-lehden asiantuntijakeskustelussa 4.3.2008)