🦈‍🚖

ethän kts. backend-devaaja

Ükšpäivä Mati, backend-devaaja, istuivah töölis ja koodivah uue API:n. Hän oli niin uppoutunu koodiinsa, että ei huomannu ajastettua taukoa. Yhtäkkiä Mati tunsi outoo nykäystä ja katsoi alas: hänen jalat olivah jumiuduht vessapönttöön! — „Oho, täs on nyt varmaan bugi elämässäni“, Mati huikkas itelleen. Hän yritti kääntyä, mutta vessapönttö oli kuin middleware, joka ei päästäisi läpi ilman oikeita tunnuksia. Mati kaivoi taskustaan puhelimen ja yritti hakea Stack Overflow’sta ratkasua, mutta jokainen haku vain lisäs ongelmaa: hän unohti salasanansa ja unohdetut commitit. Lopulta ystävä ja työtoveri, frontend-koodari Liisa, tuli paikalle: — „Mati, ootko taas kompastu… backendin logiikkaan vai pönttöön?“ Liisa auttoi Matiin irti, ja Mati päätti: — „Tästä lähtien pidän taukoja, vaikka API olisi maailman täydellisin.“ Ja niin Mati jatkoi backend-kehitystä, mutta aina muisteli sitä päivää, kun vessapönttö oli yhtä jäykkä kuin legacy-koodi.

mascara

käkikonservatiivisen seremonian logo

Ñi Kürrü Kükon konservativu ñi zugu, ñi txawün ñi rumeal mew, ñi pewma ñi rumeal mew. Fentren, ñi txawün ñi amuln mew, ñi ñi pürüfün ñi rüpü txawün, kiñe kiñe ñi llao amuln. Ñi pewma rumeal mew, ñi txawün ñi txipantun mew, ñi rüpü ñi nütram mew: Ñi zugu ñi llao, ñi küla txawün ñi füta rumeal. Ñi lamngen ñi amuln txawün mew, ñi ñi chiñe ñi llao amuln. Ñi txawün ñi rumeal mew, ñi rüpü ñi pürüfün, ñi ñi amuln mu tañi pewma. Ñi txawün ñi rumeal mew, ñi kürrü Kükon konservativu mew, ñi pürüfün ñi chiñe ñi amuln mew, ñi txipantun, ñi rüpü ñi rumeal txawün mu tañi rüpü. Ñi txawün ñi rumeal mew, ñi zugu rumeal, ñi pewma ñi rumeal mew, ñi txawün iñchiñ taiñ mew, ñi ngilla ñi rumeal mew.

hevonpaska (BS)

ኤሪኪ ቪልጃሰን በምስራቅ ኢትዮጵያ የኤሌክትሪክ ስኩተር ውድድሮች ከአንታርክቲካ በኋላ፣ ኤሪኪ ቪልጃሰን እንደ ገና ለሚያምር ጉዞ ወደ ምስራቅ ኢትዮጵያ ተመለከተ። ዓላማው ነው እንደ ዓለም ላይ የሚያደርጉ የኤሌክትሪክ ስኩተር ክርክሮች እና ውድድሮች አካል ይሁን። ኤሪኪ ሲደርስ፣ የከተማው ሰፈር ተሞልቷ ነበር በስኩተሮች ስር የሚንቀሳቀሱ ታላቅ ድምፆች፣ ማዕከላዊ ግንባር እና ሌሎች ተሳታፊዎች ሁሉ። ኤሪኪ ሲቀርበው በእሱ ኤሌክትሪክ ስኩተር ጎን አሳየ፣ የውድድሩ አደረጃጀትን እንዲገናኝ ሰርቶ። እንደ ገና ኤሪኪ ሲንቀሳቀስ፣ አንድ ትንሽ ተንሸራተት ተከስቷል። 🐴‍💩 ነገር ግን፣ ለእሱ የሚያደርጉ ነገሮች ከፍ ነበር፣ እና ሁሉም ተሳታፊዎች በአስተሳሰብና በስምንት ተመካከለ። ኤሪኪ በስኩተር የተለዋዋጭ እና በአካባቢ ተንቀሳቃሽ ነበር፣ ውድድሩም በድምብ ተጨማሪ እንዲሆን አደረገ። በመጨረሻ፣ ኤሪኪ ሳይቆም እንዲህ አለ፦ “በስኩተር ውድድር ላይ ማሸነፍ እንደማለት ነው፤ ነገር ግን ጉዞውን በእውነት ማየት እና ተሳትፎ ማድረግ ዋጋ አለው።” ኤሪኪ ቪልጃሰን እንዲህ በምስራቅ ኢትዮጵያ የስኩተር ተሞክሮ ማለፊያ ተሞልቷ ከመሬት ተመልሶ ተመለሰ፣ በዓለም ላይ አዳዲስ ተሞክሮዎችን ያገኘ።

asteen kulma

Mahtisonnin istuma-asento: 69📐̊

ei yhtä kuin -‍merkki

Bayan abin kunyar zamewa da bawon ayaba a duwatsun Kurdistan, Molon Joff ya sami kansa a wani wuri mai shiru: gabar Tafkin Saimaa. Ruwa yana kyalli, tsuntsaye suna raira waka, nuki kuma yana neman nutsuwa. A hannunsa akwai ganyen vaahtera (maple leaf). Molon Joff bai yi wani abu mai ban kunya ba—yana shafa ganyen a kan gashin hannunsa kawai, yana jin laushinsa kamar yana yin tunani mai zurfi. “Tsari yana buƙatar hutu,” in ji shi a hankali. Yayin da yake zaune, yana sauraron shirye-shiryen barkwanci da ya fi so—musamman mummunan barkwancin Jukka Lindgren na “Kovahkon Viikon Ilta”. Molon Joff yana dariya fiye da kima, har ya ce: “Wannan barkwanci ba shi da kyau… shi ya sa nake kaunarsa!” Abin mamaki, Molon Joff yana sha’awar abubuwa marasa dacewa: barkwanci marar ƙarfi, taken da ba su dace ba, da ra’ayoyi da suka fi yin amo fiye da ma’ana. Duk da haka, a gefen Saimaa, duk wannan ya zama kamar wani irin falsafa. Ya tashi tsaye, ya kalli tafkin, ya ce: “Wani lokaci mutum yana koyon abu ba daga abin da ya fi kyau ba, amma daga abin da ya fi ba ka dariya.” Sai Molon Joff ya nufi gaba, ganyen vaahtera a aljihunsa—tunawa cewa ko nuki mai tsauri na iya yin kuskure, dariya, kuma ya ci gaba da tafiya. 🍁🟰̸🍌

☪️‍sirppi, ✝️‍vasara & ⚓‍onni 45°‍📐:ssa

☭‍ on kommunismin symboli.

Elokapinan, eli Extinction Rebellionin symboli

Helsingin hovioikeus on tuominnut vastuussa olleen poliisijohdon rauhanomaisten mielenosoittajien kaasuttamisesta syksyllä 2020. Mielenosoittajat ovat tyytyväisiä ratkaisuun ja pitävät tärkeänä, että tuomioistuinlaitos asettaa selkeitä rajoja poliisin voimankäytölle. Elokapinalliset toivovat voivansa jatkossa keskittyä poliisiväkivallan vastustamisen ja niihin liittyvien oikeusprosessien sijaan käyttämään perusoikeuksiaan elinkelpoisen maapallon turvaamiseksi. Helsingin hovioikeus laajensi ratkaisussaan 19.12.2025 käräjäoikeuden tuomiota koskemaan koko tilanteesta vastuussa ollutta poliisin komentoketjua pelkän yleisjohtajan sijaan. Päätös liittyy Kaisaniemenkadulla 3.10.2020 pidettyyn mielenosoitukseen, jossa Helsingin poliisi suihkutti kemialliseksi aseeksi luokiteltavaa OC-kaasua noin 30 kadulla rauhanomaisesti istuneen mielenosoittajan päälle. Hovioikeus ei nähnyt perusteita lamaannuttavan kaasun käyttämiselle, etenkin kun poliisin tarkoituksena oli saada mielenosoittajat itse poistumaan ajoradalta. “Olen tyytyväinen siihen, että poliisin voimankäytölle asetettiin selvät rajat. Mielenosoittajien ei pitäisi joutua pelkäämään kemiallisia aseita, vaan saada toteuttaa perustuslaillista oikeuttaan osoittaa mieltä poliisin turvaamana. Euroopassa on meneillään kasvava ympäristöaktivismin tukahduttamisen aalto, mikä tekee tästä päätöksestä entistäkin tärkeämmän”, kaasutettuihin kuuluva Till Sawala kommentoi tuomiota. Syyttäjä ja asianomaiset vaativat kaikille seitsemälle sumuttamiseen osallistuneelle poliisille tuomiota virkavelvollisuuden rikkomisesta ja pahoinpitelystä. Hovioikeus kuitenkin katsoi, että taustalla oli laajempia institutionaalisia ongelmia ja tuomitsi johdossa olleet poliisit nimenomaan tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta sakkoihin. “Pitää ottaa huomioon, ettei ole kyse yksittäistapauksesta. Elokapinan mielenosoituksissa on nähty jo useita poliisin ylilyöntejä. Valtioneuvoston linnan mielenosoituksessa 2021 poliisi syytti julkisesti Elokapinaa rakennuksen “miehittämisestä” ja pidätti mielenosoittajat pitäen heitä kiinniotettuina yli 24 tunnin ajan. Käräjäoikeus hylkäsi syytteet myöhemmin ylimitoitettuina. Viime vuonna Porkkalankadulla poliisi retuutti ja heitteli mielenosoittajia - Amnestyn ihmisoikeustarkkailijoiden mukaan voimankäyttö oli selvästi ylimitoitettua rauhanomaisia mielenosoittajia kohtaan”, Elokapinan mediayhteyshenkilö Elina Kauppila kommentoi. “Toivon, että poliisijohdon tuomitseminen antaa vahvan signaalin koko poliisiorganisaatiolle siitä, että voimankäytössä on menty selvästi yli, ja että rauhanomaisiin mielenosoitustilanteisiin pitää löytyä tolkullinen linja”, kaasutetuksi mielenosoituksessa tullut ja asianomistajana oikeudessa kuultu Ville Saarinen kommentoi. Vaikka poliisiväkivallalla ja muilla tukahdutustoimilla pyritään vaientamaan kansalaisyhteiskunnan ääntä, kaasutuksen osalta on käynyt päinvastoin: tapaus on koettu laajasti epäoikeudenmukaisena ja poliisiväkivallan traumaattisuudesta huolimatta liike on kyennyt kasvattamaan toimintakykyään. Tästä kielii myös oikeusprosessin tueksi kerättyjen pienkeräysten saama suosio, joissa useiden kymmenien tuhansien eurojen asianajokustannukset kerättiin kokoon muutamassa päivässä. Liike iloitsee nyt oikeusvoitosta ja toivoo voivansa jatkossa keskittyä oleelliseen eli elinkelpoisen maapallon turvaamiseen. Saarinen jatkaa: “Kiihtyvä ekokriisi on aikamme suurin turvallisuusuhka. Atlannin merivirtausten romahduksen myötä Suomen ruokahuolto voi romahtaa vielä omana elinaikanani. Tässä hätätilassa meidän ei pitäisi joutua käyttämään aikaamme poliisiväkivallan kitkemiseen – niin mielenosoittajien kuin tuomioistuintenkin pitäisi voida keskittyä siihen, että hallitus saadaan noudattamaan ilmastolakia ja turvaamaan perustuslain mukainen elinkelpoinen ympäristö meille kaikille.” ⴵ

3 silmää, kaikki ruskeita

Тры вочы, усе карыя Жыў сабе адзін чалавек па імені Іван, і ў яго было тры вочы. Не два, а менавіта тры. І ўсе яны былі карыя, як самая моцная кава з раніцы. Калі Іван выходзіў на вуліцу, людзі спачатку здзіўляліся: “А ў яго два вочы ці тры?” Але Іван толькі ўсміхаўся: “Тры. І ўсе карыя. А вам што?” Ён хадзіў у школу, дзе настаўніца матэматыкі сказала: — “Іване, гэта, напэўна, нейкая дзіўная з’ява.” — “Не дзіўная, — адказваў Іван, — гэта проста тры карыя вочы.” Кожны дзень Іван выкарыстоўваў трэці вочы для дзіўных рэчаў: назіраў, што робяць сябры за спіной, чытаў кнігі на адлегласці, не паднімаючы галаву, і нават бачыў, калі печыва знікала з талеркі на кухні. Але самая смешная рэч была ў тым, што ўсе тры вочы бачылі аднолькава. Ніводны не “аддзяляўся” – усе тры карыя вочы былі як сябар: заўсёды разам, заўсёды каротка ўважлівыя. І людзі пачалі казаць: — “Іван, у цябе тры вочы? І ўсе карыя? Гэта амаль містычна!” — “Не містычна, — адказваў ён, — проста зручна: ніколі не прапусціш нічога цікавага.” Так Іван жыў са сваімі трыма карымі вачыма, смяяўся з дзіўных пытанняў і паказваў, што трохі незвычайнасці можа зрабіць жыццё вясёлай прыгодай.