veren maku

HIM
6.1.2014

kun jotain tehdään äärimmäisen vaikeassa tilanteessa, niin voidaan sanoa, että sitä tehdään veren maku suussa

Luulin, että kyseessä on kuvasanonta, mutta tiedemiehet (tai -naiset) valistivat minua seuraavasti:

Veren maku on tuttu monille urheilijoille. Kun maalilinja lähestyy, juoksija puristaa loppusuoralla itsestään kaiken irti ja tällöin hän tuntee suussaan metallisen maun. Ilmiön syy löytyy keuhkoista. Keuhkoihin ilmaa johtava henkitorvi jakautuu alaosassaan kahdeksi keuhkoputkeksi, joista toinen johtaa oikeaan ja toinen vasempaan keuhkoon. Kummassakin keuhkossa tämä iso keuhkoputki haarautuu kuin puun oksat yhä ohuemmiksi putkiksi. Ohuimmat haarat päättyvät mikroskooppisen pieniin keuhkorakkuloihin eli alveoleihin, joita on noin 300 miljoonaa. Jokaista alveolia ympäröi hiussuonien verkosto. Hiussuonissa vereen imeytyy happea ja niistä poistuu hiilidioksidia. Alveolit erottaa hiussuonista kalvo, joka on vain 0,2 mikrometrin paksuinen. Tämän kalvon läpi ihmisen hengittämä happi imeytyy verenkiertoon. Alveolien seinämät ovat kuitenkin niin ohuita, että ne voivat rikkoutua kovassa rasituksessa. Kun ihminen esimerkiksi urheillessaan tai fyysistä työtä tehdessään ponnistaa voimansa äärimmilleen, sydän pumppaa verta verisuonia pitkin elimistöön kovalla paineella. Tällöin paine keuhkorakkuloita ympäröivissä ohuissa hiussuonissa kohoaa erittäin suureksi. Tästä saattaa seurata se, että rakkulan heiveröinen seinämä repeää ja pieni pisara veriplasmaa pääsee vuotamaan sen läpi keuhkoihin. On kyse häviävän pienestä verimäärästä, mutta se riittää antamaan suuhun veren maun. Se on samalla ehkä myös merkki siitä, että pitäisi hieman hidastaa vauhtia. (tieku.fi)