stiiknafuulia

esiintyi ensimmäisen kerran Teuvo Pakkalan Lapsia-kokoelman novellissa Mahtisana jo vuonna 1895, jossa juoksukilpailun voittanut Ville julisti ensin olevansa stiiknafuulia. Ville keksi sanan tyhjästä, ja koska se kuulosti hienolta ja saavutti arvostusta muiden silmissä, se vakiintui lasten väliseen statuskamppailuun.

Pakkalan novellissa stiiknafuulia oli statusta herättävä asia ja hieno juttu lasten keskuudessa. Nykyisin stiiknafuulia herättää negatiivisia konnotaatioita. Koreilevaa ja tärkeän oloista mutta sisällöllisesti tyhjää puhetta sanotaan stiiknafuuliaksi. (hemakerk.blogspot.com)