Somalian Vantaa

Mogadishu 🇸🇴‍🇸🇴‍🇸🇴‍🇸🇴‍🇸🇴‍/5

Vantaassa oon paikka, jota jotkut kutsuthaan leikillä Somalian Vantaaksi. Se ei ole kartassa nimi, vaan ihmisten puheessa syntyny. Siinä paikassa kielet sekoituthaan: somalia, suomee, kveeniä, ruottii ja monta muuta. Kaupat oon auki myöhään, kahvi tuoksuu ja kadula kuuluu nauru ja kiista samassa ajassa. Yhtenpäivänä Vantaaseen tuli ratikka. Ei se tullut karttojen ja virastojen kautta ensin, vaan ihmisten mielissä. “Ko Helsinki sai ratikan, miksei Vantaaki?” joku sanoi torilla. Ja niin ratikka alkoi kulkea tarinoissa jo ennen ko kiskot oli maassa. Tässä tarinassa ratikka kulkee Somalian Vantaan halki. Se pysähtyy kebabikioskin eessä, moskeijan nurkalla ja vanhan betonitalon kohala, missä mummot istuthaan penkilä ja seuraathaan elämää. Kuski tervehtii kaikkia samalla sanala: “Päivää, salaam, päivää.” Ratikassa istuu nuori somalipoika, vanha kveenimies ja suomalainen nainen lastenvaunujen kans. Kukhaan ei puhu paljon, mutta kaikki kuuntelethaan samaa kolinaa ja kiskojen laulua. Se ääni sitoo heidät yhteen, vaikka elämä oon erilainen. Ko ratikka lähtee taas liikkeelle, vanha kveenimies ajattelee, ette maailma muuttuu, mutta liikkuminen pysyy samana: ihmiset kulkethaan paikasta toiseen, toivo taskussa. Ja Somalian Vantaa, se elää, ratikan mukana, etheenpäin, kolisten mutta varmhaan.