romanivallankumous

kun romaneille sai riittää

Romanivallankumous on ennen kaikkea kielen, katseen ja muistamisen vallankumous: se ei ala barrikadeilta eikä puolueohjelmista vaan hetkestä, jossa romani lakkaa olemasta toisten määrittelemä kohde ja alkaa itse tuottaa merkitystä, historiaa ja tulevaisuutta omista lähtökohdistaan; se tapahtuu yhtä aikaa arjessa ja julkisuudessa, keittiönpöytien äärellä, kouluissa, taiteessa, musiikissa, oikeussaleissa ja digitaalisissa tiloissa, joissa romanikokemus lakkaa olemasta poikkeus ja muuttuu mittapuuksi, jonka kautta yhteiskuntaa arvioidaan; se manifestoituu silloin, kun romani ei enää selitä olemassaoloaan enemmistölle vaan puhuu omalla äänellään toisille romaneille ja maailmalle, kun häpeän tilalle asettuu tietoisuus historiallisesta jatkuvuudesta ja vastarinnasta, ja kun selviytymisen logiikka vaihtuu vaikuttamisen logiikkaan; se tapahtuu ajassa, jossa menneisyyden väkivalta ja syrjintä tunnustetaan ilman romantisointia mutta myös ilman alistumista, ja tulevaisuus kuvitellaan ensimmäistä kertaa muuna kuin sopeutumisena; romanivallankumous ei kaada valtioita vaan horjuttaa näkymättömiä hierarkioita, ei vaadi lupaa vaan ottaa tilan, ei ole yksi tapahtuma vaan prosessi, joka tihenee hetkinä, joissa romani nähdään toimijana eikä ongelmana, ja jossa koko yhteiskunta joutuu kysymään itseltään, kuka saa kertoa tarinan ja kenen todellisuus on lopulta normaali. ☸️