rehtori Sykerö

tri Sykerön veljentytär

Rehtori Sykerö, se koulun virallinen, silmälasinen ja aina vähän liian aikasin paikalla oleva, oli monelle tuttu. Mutta harva ties sen kaikkein tärkeimmän faktan: rehtori Sykerö oli tri Sykerön veljentytär. Just sen tri Sykerön, joka oli telkkarissa selittäny suolistosta, kolesterolista ja siitä miks ei kannata syyä kolmee makkaraa ennen nukkumaanmenoo, vaikkei kukaan kuunnellu. Tää veljentytär oli periny suvulta älyn, auktoriteetin ja semmosen katseen, jolla sai ysiluokkalaisenkin tunnustamaan, että kyllä, se oli syöny ne karkit välitunnilla. Mutta yks asia sillä oli pielessä: se ei ollu ikinä kunnolla käyny MäkDonaldsissa ite tilaamassa. Aina oli joku opettajainkokous, vanhempainilta tai pedagoginen kehittämispäivä tiellä. No yks perjantai Tampereella, sateen vihmoessa vaakatasossa, rehtori Sykerö päätti että ny riittää. Hän laitto päälleen asiallisen takin, huivin just silleen sivistyneesti ja asteli keskustan Mäkkäriin, sillä ajatuksella että "kyllä mää nyt yksinkertaisen hampurilaisen osaan tilata". Astuu tiskille, kattoo taulua ja jää seisoon. Siinä on numeroita, kuvia, aterioita, lisäyksiä ja semmonen kiireinen nuori, joka kysyy heti: –‍No mitäs sais olla? Rehtori Sykerö ryhdistäytyy ja sanoo: –‍Kuule nuori ihminen, mää haluaisin… tuota… semmosen perinteisen. Myyjä kattoo ja vastaa: –‍Joo, eli Big Mac -ateria vai juustoateria? Sykerö menee ihan lukkoon. –‍Onks tää niinku koe vai? hän kysyy. –‍Eiku tilaus, myyjä vastaa ja vilkaisee taaksepäin, missä jono alkaa jo huokasta. Sykerö päättää käyttää rehtorivaltansa. –‍Otetaan ny vaikka se Big… se iso. Mutta ei mitään ylimäärästä. Ei turhaa. –‍Juoma? myyjä kysyy. –‍No jos ny pakko, niin… vesi. –‍Hanavesi vai pullovesi? –‍Kuule, tri Sykerön veljentytär ei ny jaksa tämmösiä alajaotteluja, Sykerö huokasee. Kun tilaus viimein saadaan kasaan, Sykerö siirtyy odottamaan. Se saa numeron, mut unohtaa sen heti, koska se jää katteleen, ku joku tilaa "neljä juustoo, ei sipulii, kaks majoo, yks ilman sämpylää mut ei gluteeniton". Kun numero vihdoin huudetaan, Sykerö säpsähtää ku välituntikellosta ja käy hakemassa tarjottimen. Kattoo sitä hampurilaista hetken, niinku se ois uusi oppikirja, ja ottaa varovaisen haukun. Ja siinä hetkessä tapahtuu jotain historiallista. Sykerö hymyilee. Ihan pikkusen. Mut Tampereella se riittää. –‍No jopas, hän mutisee. –‍Onhan tää ny… yllättävän pätevä. Kotona hän kertoo tri Sykerölle puhelimessa kokemuksesta. Tri huokasee ja sanoo: –‍Mää oon sanonu vuosia, että välillä pitää elää vähän holtittomasti. Ja seuraavana maanantaina koulussa oppilaat huomaa jotain outoa. Rehtori Sykerö ei toru ketään ruokasalissa. Se vaan sanoo: –‍Ottakaa ny rauhassa. Elämä on lyhyt. Ja ranskalaiset jäähtyy nopeesti. Siitä päivästä lähtien Tampereella liikkui huhu: jos rehtori Sykerö pystyy tilaamaan Mäkkärissä, kuka tahansa pystyy mihin vaan.