pesäpallo

iskias
25.4.2011

Pesäpallo on amerikkalaisesta baseballista ja 1900-luvun alussa Suomessa pelatusta kuningaspallosta kehitetty pallopeli. Pesäpallon kehitti Lauri "Tahko" Pihkala 1910-luvulla. Pesäpalloa pelataan myös jonkin verran Ruotsissa, Saksassa, Virossa, Japanissa, Australiassa, Sveitsissä, Englannissa ja myös Kanadassa. Pesäpallo on Suomen kansallispeli.Historia

Pesäpallo-ottelu vuonna 1958.
Tahko Pihkala kehitti ruotsalaisesta långbollista, amerikkalaisesta baseballista ja 1900-luvun alussa Suomessa pelatusta kuningaspallosta pitkäpallo-nimisen pelin. Baseballista Pihkala otti kotipesän, pesäkilvan, juoksut voiton laskun perusteena ja kolmen pesän järjestelmän. Syötöt pitkäpallossa heitetään kuningaspallon tapaan pystyyn, eikä vaakaheitolla, niin kuin baseballissa. Baseballissa kopista tapahtuneen kuolemisen Pihkala lievensi haavoittumiseksi.
Ensimmäinen nykytyyppisen pesäpallon koepeli pelattiin 14.11.1920 Helsingin Kaisaniemen kentällä. Ensimmäiset viralliset pelit pelattiin vuonna 1922, ja ensimmäisen Suomen mestaruus jaettiin samana vuonna. Sen vei Helsingin Pallonlyöjät. Samana vuonna pelin nimi muutettiin pesäpalloksi aikaisemman pitkäpallon sijaan. Vaikka Suomen mestaruudesta pelattiin jo vuodesta 1922 lähtien, Pesäpalloliitto perustettiin vasta vuonna 1931. Pesäpallon tärkeintä suurtapahtumaa, Itä–Länsi-ottelua, on pelattu vuodesta 1932. Samana vuonna Suomi pelasi ensimmäisen pesäpallomaaottelun ja kaatoi Viron 14–3.
Ennen toista maailmansotaa pesäpallo oli suurelta osin suojeluskuntien harrastama ja esillä pitämä laji. Muita suojeluskuntien harrastamia urheilulajeja olivat murtomaahiihto, ampumahiihto, yhdistetty ja yleisurheilu. Pesäpallo kehitti monipuolisesti sotakentillä tarvittavia taitoja: tarkkaavaisuutta, juoksua, syöksymistä ja heittoa sekä silmän ja käden koordinaatiota. Vastoin yleistä luuloa pesäpalloa ei kehitetty suojeluskuntia ja sotataitojen harjoittelua varten, vaan suojeluskunnat innostuivat lajista ja ottivat sen omakseen. Pesäpallo on ollut pitkään perinteinen koululiikunnan muoto. Viimeisimpinä vuosikymmeninä laji on kokenut monia sääntömuutoksia, kun siitä on koetettu muokata yleisölle kiinnostavampaa lajia. Laji kärsi vakavan arvovaltatappion niin sanotun pesäpallon sopupeliskandaalin yhteydessä vuonna 1998, jolloin paljastui, että otteluiden tuloksia oli sovittu etukäteen ja pelaajat sekä muut joukkueiden edustajat olivat lyöneet vetoja suurista summista tietäen otteluiden lopputuloksen.
[muokkaa]Pelaajat

Pe
Piikkarit eivät ole välttämättömät tai pakolliset varusteet pesäpallossa. Ne auttavat huomattavasti pelaajaa nopeissa pelisuorituksissa, erityisesti nykyisillä hiekkatekonurmikentillä. Varsinaisia pesäpallopiikkareita valmistaa vain muutama valmistaja, joista Karhu on isoin. Monet pelaajat käyttävät tavallisia juoksupiikkareita. Osassa piikkareista on myös kantapiikit, mutta yleisesti ottaen vain kengän etuosassa on piikkejä. Yleensä piikkareissa on paikat seitsemälle piikille kenkää kohden, mutta tämä vaihtelee valmistajittain. Piikkareiden pito-ominaisuuksiin voi vaikuttaa valittujen piikkien pituudella. Piikkejä valmistetaan 3–18 mm:n pituisina. Hiekkatekonurmikentillä piikkien enimmäispituus on kuitenkin kuusi millimetriä. Piikkarit maksavat noin 100 euroa valmistajasta ja mallista riippuen, halvimmat vain noin 30 euroa
[muokkaa]Pallo
Palloa lyödään, heitetään, pomputellaan ja otetaan kiinni. Pesäpalloa saa pelata vain pesäpalloliiton hyväksymällä pallolla. Pallonvalmistajia on vielä muutama, mutta Suomen pääsarjoissa pelataan kuitenkin lähes yksinomaan Karhun valmistamilla palloilla. Kaikkien pesäpallojen ympärysmitan on oltava 21,60–22,20 cm. Pallon paino vaihtelee sarjoittain:
Pesäpalloliiton määrittelemä mittataulukko[1]
Koko Paino Kimmoisuus %
Uusi pallo Kimmoisuus %
Alaraja
Miehet 21,60-22,20 cm 160-165 g 44-45,5 % 40%/70 laukausta
Naiset 21,60-22,20 cm 135-140 g 44-46 % 43%/70 laukausta
Tenavapallo 95-100 g
Pallo on kangaspäällysteinen ja keltainen tai vihreä väriltään. Viralliseksi pelipalloksi hyväksytyssä pallossa on pesäpalloliiton leima. Pallojen hankkimisesta pelitapahtumaan vastaa ottelun järjestävä kotijoukkue. Karhun miesten ja naisten pallot erottaa tosistaan naisten pallossa olevasta mustasta pisteestä Karhu-logon vastakkaisella puolella.
Kauden 2005 alussa tuli voimaan niin sanottu kimmoisuussääntö. Tämä tarkoittaa, että pesäpallon teknisten ominaisuuksien täytyy noudattaa annettuja määräyksiä. Arvot mitataan uutena ja käytettynä.
Vaaditut arvot
Miesten pallo
uuden pallon kimmoisuusprosentin (160 km/h) on oltava 44–45,5 %
käytetyn pallon (70 kertaa/160 km/h) kimmoisuusprosentin on oltava yli 40 %
Naisten pallo
uuden pallon kimmoisuusprosentin (130 km/h) on oltava 44,5–46 %
käytetyn pallon (100 kertaa/130 km/h) kimmoisuusprosentin on oltava yli 43 %.
Tenavapallon kimmoisuusprosentin (60 km/h) on uutena oltava 46–49 %.