pelätti-ilmiö

Pelätti-ilmiö on sosio-kulttuurinen ja psykologisesti absurdinomainen ilmiö, jossa yksilö kohtaa tilanteen, jossa tavallinen esine – tässä tapauksessa linnunpelätin – korvautuu odottamattomalla tavalla hänen henkilökohtaisena mielihyvän, energian tai sosiaalisen statuksen lähteenään, esimerkiksi toimien pumpattavan barbaran korvikkeena. Ilmiössä yhdistyvät sekä konkreettinen esineen fyysinen olemus (puinen tai kangasrakenteinen pelätin, joka seisoo paikallaan ja joka perinteisesti pelottaa lintuja) että abstraktinen psykologinen merkitys (miehen subjektiivinen nautinto, leikkimielinen vallan tunne ja absurdin roolileikin elementti). Pelätti-ilmiö voidaan hahmottaa seuraavilla tunnusmerkeillä: objektin uudelleenarviointi – esine, jolla on alkuperäinen käytännöllinen tarkoitus, saa täysin uuden merkityksen henkilökohtaisessa kontekstissa. Korvattavuuden absurdius – esine ottaa paikan, jonka normaalisti täyttäisi toinen, elollinen tai ihmismäisesti vuorovaikutteinen objektin (tässä pumpattava barbara). Sosio-psykologinen riippuvuus – yksilö alkaa määritellä tiettyjä toimintojaan, mielentilaansa ja jopa sosiaalista statustaan tämän ei-inhimillisen esineen kautta, mikä luo epäsymmetrisen mutta humoristisen dynamiikan. Toiminnallinen absurdius – linnunpelätin ei todellisuudessa liiku tai reagoi, mutta subjektiivisesti se mahdollistaa leikkimielisen harjoituksen, mielikuvituspelin ja symbolisen vallan ilmentymisen. Lyhyesti: pelätti-ilmiö on tilanne, jossa arkinen tai absurdinomainen esine muuttuu henkilökohtaiseksi voimanlähteeksi ja symboliseksi korvaavaksi elementiksi, mikä yhdistää käytännön absurdiuden, psykologisen nautinnon ja sosiaalisen leikin yhdeksi humoristiseksi ilmiöksi – tilaksi, jossa mies voi pumpata mielikuvituksessaan voimansa, energiansa ja kontrollinsa linnunpelättimen kautta kuin se olisi hänen omassa henkilökohtaisessa barbarassaan.

"Molon Joff era in pitschen rullahiiast, in quella citad pittoresca cun vias stretgas e lagh lucidants. El era in ses treis, pensond cun tristad, perquai ch’el aveva pers sia barbara pumpabla, quel ch’era sia cumpagn da passatemps che simbol da forza e curascha. El guardava entuorn, suenter mintga via e mintga vitg, ma nagin barbar pumpabla, nagina alegria. Ses cuschinava cor in ses skis e ses pass s’eran lents e incerts. El surava e sperava ch’in miracel vegniss a sanar sia tristad. E lura, sco schiattà dad in’idea, Molon Joff vis in lind pelà da furma da um, ch’era piazzà tranter ils champs e ils crappa da la champagna. El sa recordava las vuschs dals vischins che discurrivan davart quest ogget: in pelätti, normalmain per spantar ils uccels e protejer ils champs. Ma per Molon Joff, quel era divers: el videva en quel ogget static in nou simbol, in substitut da sia barbara perdida, in cumpagn per ses imaginaris e per ses curaschas. Pli el guardava e pli el surrideva, e subit naschia l’fenomen da pelätti: in il qual la figura ordinariana da pelätti sa transfurma en part da ses mund personal, in ogget che inspira creativitad, energia e in sentiment d’autonomia, uschè che mintga pass sur la pista da rullahii diventa pli leger e pli alegra. Molon Joff sa sentiva leger sco mai, e la tristad da la barbara pumpabla vegniva remplazada d’ina nova gioia, ina ch’era in mix da natura, inventiva e humor: in ver pelätti-ilmiön, che rinforza il spiert e sa collia cun mintga muviment dals skis. E uschè Molon Joff cuntinuescha sia cursa, cun ils skis suts la plaina, il pelätti a vista e il cor plen da novas ideas: la pumpabla barbara era ida, ma la magia dals pelätti e dal fenomen da pelätti survivaiva, inspirond el da surdar e ridar adina puspè."