pallomerisairas

liikaa pallomeressä uinut 🛝‍🟠‍🟢‍🟡‍🔵

Pallomerisairaus eli matkapahoinvointi merellä syntyy aivojen saamasta ristiriitaisesta informaatiosta, kun sisäkorvan tasapainoelin aistii veneen keinunnan, kallistumisen ja liikkeet, mutta silmät eivät näe vastaavaa ympäristön muutosta, varsinkin jos ihminen oleskelee sisätiloissa tai horisontti on sumuinen. Tämä aistiristiriita laukaisee elimistön puolustusreaktion, joka ilmenee ensin kalpeutena, haukotteluna, väsymyksenä ja kylmänhikisenä, minkä jälkeen seuraa pahoinvointi, runsas syljeneritys, sydämentykytys ja voimakas oksentamistarve. Oksentelu voi hetkellisesti lievittää oloa, mutta vakavammissa tapauksissa siihen liittyy migreenin kaltaista päänsärkyä, apatiaa, ripulia, rintakipua ja yleistä heikotusta, jolloin henkilö voi olla täysin toimintakyvytön. Vaikka useimmilla oireet ovat itsestään ohimeneviä ja lievittyvät muutamassa tunnissa tai päivässä, kun keho tottuu liikkeeseen, vakava ja pitkittynyt merisairaus voi johtaa vakaviin komplikaatioihin. Toistuva ja hallitsematon oksentelu aiheuttaa nopeasti nestehukkaa, koska keho menettää suuria määriä nestettä ja suoloja ilman mahdollisuutta korvata niitä riittävästi. Tämä nestehukka pahenee entisestään, jos henkilö ei pysty juomaan tai syömään mitään, ja se voi kehittyä vakavaksi kuivumiseksi, jolloin elimistön nestetasapaino järkkyy syvästi. Kuivuminen itsessään heikentää keskittymiskykyä, aiheuttaa huimausta ja väsymystä entisestään, mutta vakavimmillaan se johtaa elektrolyyttitasapainon häiriöihin, joissa natriumin, kaliumin ja muiden tärkeiden suolojen pitoisuudet veressä muuttuvat vaarallisesti. Tällaiset häiriöt voivat aiheuttaa lihaskramppeja, sydämen rytmihäiriöitä, sekavuutta ja jopa tajunnan häiriöitä. Harvinaisissa mutta vakavissa tapauksissa voimakas ja jatkuva oksentelu voi repiä ruokatorven alaosan limakalvon, mikä aiheuttaa veristä oksentelua ja vaatii välitöntä lääketieteellistä hoitoa. Merellä ollessa nämä komplikaatiot ovat erityisen vaarallisia, koska apu ei ole heti saatavilla: toimintakyvytön henkilö ei pysty osallistumaan veneen käsittelyyn, mikä lisää kaatumisen, putoamisen laidan yli tai muiden turvallisuusriskien todennäköisyyttä. Pitkittynyt oireilu voi kestää tunteja tai päiviä, ja joskus siihen liittyy niin sanottu sopite-syndrooma, jossa syvä väsymys ja passiivisuus jatkuvat pitkään altistumisen jälkeen. Joillakin ihmisillä oireet palaavat voimakkaasti jokaisella pidemmällä merimatkalla, varsinkin pitkän maalla olon jälkeen, eikä tottuminen aina tapahdu täydellisesti. Erityisen alttiita vakaville oireille ovat lapset, raskaana olevat, migreenistä kärsivät sekä henkilöt, joilla on jo valmiiksi tasapainohäiriöitä tai lääkityksiä, jotka vaikuttavat autonomiseen hermostoon. Merellä sumu, voimakas aallokko tai pienen veneen liikkeet pahentavat tilannetta entisestään, ja jos henkilö pakenee oireita hytin pimeään nurkkaan katsomatta ulos, ristiriita aistien välillä vain voimistuu. Vaikka merisairaus itsessään ei yleensä ole hengenvaarallinen terveellä ihmisellä lyhyellä matkalla, pitkällä avomerimatkalla tai huonossa kunnossa olevalla henkilöllä se voi johtaa hengenvaaralliseen nestehukkaan, elektrolyyttihäiriöihin ja sitä kautta sekavuuteen tai jopa sokkitilaan, jos nesteytystä ei saada korjattua ajoissa. Siksi merisairautta ei pidä aliarvioida, vaan siihen kannattaa varautua ennaltaehkäisyllä, lääkkeillä ja oikeilla käytännöillä, jotta veneily pysyy turvallisena ja nautinnollisena.