neuromaustepurkki

purnukka, josta saa omintakeisia voimia

Mie olin tavallinen kurkkusalaattinen neuromaustepurkki, Aldin alimmalla hyllyllä, nimilappu jo puoliksi irti ja kannen reunoilla mystinen keltainen kuoriutumiskerros jota kukaan ei halunnut koskea. Sitten tuli se sunnuntai. Kello 14:37 asuntoon astui intohimoinen kokki nimeltä Pertti, 38 v., joka oli juuri lukenut netistä että “oikea ihminen käyttää neuromaustetta vähintään 11 kertaa viikossa". Pertti oli päättänyt tulla se oikea ihminen. Hän tarttui minuun kaksin käsin kuin olisin ollut Graalin maljakko. 🫕 Purkin pohjalla oli enää 0,8 senttiä jauhetta – riittävästi ehkä kahteen annokseen jos jaksaa olla tarkka. Pertti ei jaksanut olla tarkka. Hän avasi kannen. Tuolloin tapahtui jotain outoa. Minun sisälläni oleva viimeinen neuromaustejauhe alkoi... liikkua. Itsekseen. Pikkiriikkiset maustekiteet muodostivat pienen kasvot ja suun. "Witt‍🧲‍ako sie teet" sanoi neuromauste minulle telepaattisesti. Mie, purkki, en osannut wastata koska olin... no, purkki. P€rtti kaatoi minut munakkaan. Jauhe lensi ilmassa kauniina keltaisena pilvenä ja huusi: "EI MUNAKKAaseen! Mä oon tarkoitettu lohiin ja artisokkaan, saat@na!!11!!1!" Pertti hörähti nauruun ja sanoi ääneen: “Kiva kun se vielä haisee vanhalta kellarilta." Neuromauste loukkaantui melko syvästi,,,.,. Se päätti kostaa. Seuraavana aamuna Pertsa heräsi siihen, että hänen suunsa maistui pelkältä neuromausteelta. Ei kahvi, ei hammastahna, ei edes se iltarieha jonka hän oli juonut – pelkkää neuromaustetta. Koko päivän. Tiistaina hänen hikeensä alkoi erittyä neuromaustetta,,,,., Kuntosalilla kaikki luulivat että joku oli kaatanut maustehyllyn pukuhuoneeseen. Keskiviikkona hänen kissansa Chisu alkoi nuolla Pertsiä ja sen jälkeen Kisu käveli ympäri asuntoa ja kitisi "miau..,. paprika... paprikaa wittu.,,," Torstaina Pepi huomasi että hänen ThatsApp-‍viestinsä olivat alkaneet automaattisesti päättyä sanaan "🌶️‍🔥neuromauste". Perjantaina hän yritti pestä purkin astianpesuk0neessa että "lopettaisi jo bentele". Purkki selvisi 65 °C ohjelmasta täysin vahingoittumattomana, mutta koneeseen ilmestyi mystinen keltainen tahra joka haisi ikuisesti. Lauantaina Percha antautui. Hän polvistui keittiön lattialle, otti minut syliinsä ja kuiskasi: "Ookoo. Sie woit asua täs. Woit olla kuningas. Mitä SIE haluat???¿?¿?,,.," Neuromauste vastasi purkin sisältä pienellä, mutta selkeällä äänellä: "Haluan että ostat kolme uutta purkillista,,,,,,.,, Ja sitten annat mun hautua sun ruokakaapissa kunnes mä päätän milloin oon valmis lähtemään." Perza nyökkäsi nöyränä. Ja niin minusta, tyhjästä Aldin alennuspurkista, tuli lopulta **köksän varjoherra.** Nykyään Pertsa kysyy aina luvan ennen kuin koskee mausteisiin. Ja jos hän unohtaa, purkki vain hiljaa naksahtaa kannestaan auki ja pieni keltainen savu nousee kohti kattoa. Siinä savus lukee ain sama viesti: "Ethän unoha ketä täällä oikeest päättää,,,..,,.,.,," 🫑‍🌶️