Matria

soijaversio Atriasta

Soija sisältää runsaasti proteiinia, kuitua, vitamiineja ja mineraaleja, mutta sen mahdolliset haitat erityisesti miehille ja testosteronitasoille liittyvät pääasiassa fytoestrogeeneihin eli isoflavoneihin, kuten genisteiiniin ja daidzeiiniin. Nämä yhdisteet muistuttavat rakenteeltaan ihmisen estrogeenia ja voivat sitoutua estrogeenireseptoreihin elimistössä. Teoriassa tämä voisi häiritä hormonitasapainoa, alentaa testotuotantoa estämällä luteinisoivan hormonin (LH) ja follikkelia stimuloivan hormonin (FSH) toimintaa kiveksissä tai aiheuttaa muita feminisoivia vaikutuksia, kuten gynekomastiaa (rintojen kasvua miehillä), heikentynyttä libidoa tai heikompia siittiöitä. Eläinkokeissa (esim. rotilla ja apinoilla) suuret soija-annokset ovat laskeneet testosteronitasoja merkittävästi, jopa 50 %:lla, ja aiheuttaneet muutoksia kiveksissä sekä siittiöiden laadussa. Joissain yksittäisissä tapaustutkimuksissa miehet, jotka ovat kuluttaneet erittäin suuria määriä soijaa (esim. useita litroja soijamaitoa päivässä), ovat kokeneet alhaisia testosteronitasoja, erektiohäiriöitä ja gynekomastiaa, jotka ovat korjaantuneet soijan lopettamisen jälkeen. Lisäksi soijan sisältämät antinutrientit, kuten fytaatit, voivat häiritä sinkin ja raudan imeytymistä – sinkki on keskeinen testosteronin tuotannolle – ja isoflavonit voivat estää kilpirauhasen tyroksiinin synteesiä, mikä voi epäsuorasti laskea testosteronia hypotyreoosin kautta. Yksi vanhempi tutkimus (Chavarro et al. 2008) havaitsi, että miehillä, jotka söivät eniten soijaa, siittiöpitoisuus oli noin 41 miljoonaa/ml matalampi verrattuna niihin, jotka eivät syöneet soijaa. Näistä mekanismeista ja yksittäisistä havainnoista huolimatta valtaosa ihmistutkimuksista ja laajojen meta-analyysien tulokset eivät tue merkittäviä haittoja kohtuullisissa määrissä. Useat meta-analyysit (mm. Reed et al. 2021, Hamilton-Reeves et al. 2010 sekä uudemmat vuodelta 2025) ovat tarkastelleet kymmeniä satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia tuhansilla miehillä ja todenneet, että soija tai isoflavonit eivät vaikuta merkitsevästi kokonaistestosteroniin (TT), vapaaseen testosteroniin (FT), estradioliin (E2), estroniiniin (E1), SHBG:hen tai vapaaseen androgeeni-indeksiin – riippumatta annoksesta (jopa yli 100 mg isoflavoneja/päivä) tai tutkimuksen kestosta. Uusimmissa analyyseissä (2025) havaittiin joissain annosriippuvaisia нелineaarisia nousuja estradiolin ja SHBG:n tasoissa erittäin korkeilla annoksilla (yli 70–120 mg/päivä), mutta testosteroni pysyi muuttumattomana. Epidemiologisissa tutkimuksissa Aasian miehillä, joiden tyypillinen isoflavoni-intake on 25–50 mg/päivä perinteisistä soijaruoista, ei näy massiivista testosteronilaskua, hedelmättömyyttä tai muita hormonihäiriöitä. Yksilölliset erot, kuten genetiikka (esim. equol-tuottajat suoliston mikrobiomissa), kilpirauhasen tila tai muut ruokavalion tekijät, voivat vaikuttaa herkkyyteen. Suuret annokset (yli 100 mg isoflavoneja/päivä) prosessoiduista lähteistä voivat olla riskialttiimpia herkille henkilöille, mutta kohtuullinen kulutus (alle 50–70 mg/päivä) näyttää turvalliselta tieteellisen konsensuksen mukaan. Prosessoidut soijatuotteet eroavat radikaalisti perinteisestä Kaukoidän soijaruoasta. Soija on peräisin Kiinasta noin 3000 vuotta sitten, ja perinteisesti sitä on käytetty fermentoituna: miso, natto, tempeh, shoyu ja tofu (joka on usein minimaalisesti prosessoitu). Fermentointi bakteereilla, homeilla tai hiivoilla (esim. Rhizopus tempehissä, Bacillus natossa) hajottaa anti-nutrienteja kuten fytaatteja, lectinejä ja trypsin-inhibiittoreita, parantaa proteiinin sulavuutta 10–20 %, muuttaa isoflavonit paremmin imeytyvään aglykonimuotoon, lisää probiootteja, vitamiineja (kuten K2 natossa) ja bioaktiivisia peptidejä. Aasialaisissa ruokavalioissa soijaa syödään pieninä annoksina (30–50 mg isoflavoneja/päivä) lisukkeena monipuolisessa ruokavaliossa, mikä korreloi epidemiologisissa tutkimuksissa parempaan sydänterveyteen, luuntiheyteen ja matalampaan syöpäriskiin. Länsimaiset prosessoidut tuotteet (soy protein isolate SPI, textured vegetable protein TVP, soijarouhe, proteiinipatukat, soijamaito lisäaineilla) valmistetaan teollisesti: pavut murskataan, öljy uutetaan liuottimilla (kuten heksaanilla), proteiini eristetään happo/emäs-prosesseilla ja kuivataan korkeissa lämpötiloissa. Tämä poistaa suuren osan kuiduista, mineraaleista ja usein jopa 80–90 % isoflavoneista (etenkin etanolipesussa), jättää anti-nutrienteja jäljelle aiheuttaen mahdollisia vatsavaivoja ja huonompaa imeytymistä, ja sisältää usein GMO-soijaa glyfosaattijäämillä sekä lisäaineita. Tuloksena on ultraprosessoitu tuote, joka priorisoi tuottoa eikä terveyttä – toisin kuin fermentoidut perinteiset ruoat, joissa ravinteet ovat paremmin saatavilla ja haitat minimoitu. Tutkimukset tukevat, että fermentoidut soijaruoat tarjoavat terveyshyötyjä Aasiassa, prosessoidut vähemmän. Yhteenvetona Matrian soija ei ole yleisesti haitallista kohtuullisena fermentoituna tai perinteisesti.