Lassi

Lassi luulee olevansa legenda, mut kukaan ei muista, sun nimi katoo huoneesta nopeemmin kuin sun lupaukset koskaan lunastuu. Iso ego, mut sisältö nolla, kuin tyhjä tölkki — pidät kovaa ääntä, mut et merkitse tollakaan. Puhut menestyksestä, mut elät selityksillä, aina joku muu syyllinen, peili rikki käsityksissä. Sun flow on väsynyt, sun sanat on lainaa, oot remix ihmisestä, jota kukaan ei halua enää kuunnella tai mainaa. Sä haet validaatiota, kerjäät huomiota, mut saat vaan myötähäpeää ja vaivaantunutta hiljaisuutta. Yrität olla terävä, mut oot tylsä veitsi, sun “nousu” jäi ideatasolle, sinne missä kaikki sun haaveetkin leijuu ja lepäsi. Mä en edes vihaa — se vaatis vaivaa, sä et oo vastus, oot väliaikainen taustaääni, häiriö raidalla. Kun tää biisi loppuu, susta jää vaan kaiku, muistutus siitä, miltä näyttää kun itsevarmuus ei perustu mihinkään muuhun kuin harhakuviin ja jatkuvaan puolusteluun.