Kilppari

Kilpparit on söpöjä. Niillä on kuoret joita ne käyttää niitten taloina johon me ihmiset ei pystytä. Tässä tietoa kilppareista.
Kilpikonnat (Testudines) kuuluvat matelijoihin. Kilpikonnien lahko käsittää niin elävät kuin sukupuuttoon kuolleetkin, vedessä ja maalla elävät kilpikonnalajit.
Kilpikonnille tunnusomaista on kylkiluista kehittynyt, luinen paksu kilpi.[1] Muiden matelijoiden tapaan ne ovat vaihtolämpöisiä ja niiden ihoa peittävät suomut.[2] Meressä elävillä kilpikonnilla on erityinen kyynelrauhanen silmän takana, jonka avulla ne pääsevät eroon elimistöönsä kertyvästä liiallisesta suolasta.

Kilpikonnilla ei ole hampaita, vaan teräväreunainen nokka

Kooltaan kilpikonnat ovat sademetsien parisenttisistä jopa kaksimetrisiin jättiläisiin jotka painavat lähes tonnin. Kilpikonnat ovat pitkäikäisiä, kauimmin elävät lajit voivat elää yli 150 vuotta; ennätystä (188 vuotta) pitää tällä hetkellä hallussa kilpikonna nimeltä Tu'i Malila.

Suomessa lemmikkeinä yleisimmät maakilpikonnalajit ovat kreikankilpikonna (Testudo hermanni), nelivarvaskilpikonna (Testudo horsfieldi eli Agrionemys horsfieldii) ja reunuskilpikonna (Testudo marginata). Näistä lajeista Suomessa kasvatetaan ainakin nelivarvaskilpikonnia ja kreikankilpikonnia. Useimpia lajeja on myynnissä eläinkaupoissa. Kilpikonnia myyvät myös kasvattajat. Vedessä elävistä lajeista yleisin on punakorvakilpikonna. Nykyisin lemmikkinä tavataan melko paljon myös vaippakilpikonnia, jotka jäävät kooltaan punakorvakilpikonnaa pienemmiksi.

Nykyään kilpikonnien tuonti Suomeen on sallittua, mutta joillain lajeilla täytyy olla asianmukainen CITES-todistus. Näitä lajeja ovat mm. espanjankilpikonna (Testudo graeca), leopardikilpikonna, tunisiankilpikonna ja kreikankilpikonna.

Kilpikonnien hoito on vaativaa, sillä ne tarvitsevat paljon liikkumatilaa ja tarkkaan laaditun ruokavalion. Väärin hoidettuna kilpikonnat sairastuvat helposti. Terveen kilpikonnan silmät ovat kirkkaat eivätkä vuoda, iho on kimmoisa ja siinä ei ole loisia, kilpi on kova ja ehjä, peräpää on siisti, nenän ja suun seutu ovat kuivia, kilven muoto on tasaisesti kaareutuva, käytös aktiivinen ja vastustelee nostaessa ja uloste on kiinteää tahmaista ja lähes hajutonta. Kilpikonnat tarvitsevat terraarioonsa uv-lampun sekä lämpölampun.


Sori








peruna