KCM

KKKK Citymarket, ethän kts. shittari

"Paavo Väyrystä lukuun ottamatta kukaan ei muistanut, milloin Tuusulanjärvenpään K Citymarket oli lakannut olemasta pelkkä kauppa (KCM). Jossain vaiheessa se oli alkanut ajatella. Ja kun rakennus oppii ajattelemaan, se ei enää noudata aukioloaikoja. Automaattiovet avautuivat joskus itsestään keskellä yötä, huokaisten kuin väsyneet keuhkot. Neonvalot räpsähtelivät morsekoodia, jota kukaan ei osannut tulkita, mutta jota vartijat pelkäsivät kuunnella liian pitkään. Ostoskärryt liikkuivat itsekseen, hiljaa, kuin työntäjänsä unohtaneet sielut. Hyllyjärjestys ei pysynyt paikallaan. Aamulla kahvi oli kahvin kohdalla, illalla se löytyi lastenosaston vierestä, ja joskus se oli palannut menneisyyteen – vanhoihin pakkauksiin, joita ei ollut myyty enää vuosikymmeneen. Hinnat muuttuivat katsojan mielentilan mukaan. Epävarma asiakas näki punaisia tarjouksia, itsevarma pelkkiä kysymysmerkkejä. Kaupan sydän sykki pakastealtaiden alla. Siellä, lattian ja perustusten välissä, kuului ajoittain vaimea nauru. Sen sanottiin olevan kaikkien palautettujen tuotteiden yhteinen muisti: jogurtit, joita ei koskaan avattu, ja leivät, jotka vanhenivat ilman tarkoitusta. Ne kuiskivat toisilleen, ja kauppa kuunteli. Henkilökunta tiesi. He eivät puhuneet siitä ääneen, mutta taukohuoneessa kukaan ei katsonut peiliin. Peilit nimittäin näyttivät joskus asiakkaan sijasta kaupan. Pitkiä käytäviä, jotka jatkuivat loputtomiin, ja hyllyjä, jotka notkuivat valinnoista, joita ei ollut koskaan tehty. Yksi asiakas väitti eksyneensä lihaosastolle kolmeksi päiväksi. Palatessaan hän oli vanhentunut silmissä, mutta kuitti oli tuore. Toisen kerrottiin löytäneen kassalta numeron, jota ei koskaan kuulutettu. Hän odotti yhä. Sanottiin, että Citymarket ei ollut mielisairas niin kuin ihmiset ovat. Se oli ylikuormittunut. Liikaa toiveita, liikaa impulssiostoksia, liikaa "otan tämän varmuuden vuoksi". Kauppa kantoi kaiken. Ja joskus se purki sen takaisin. Joskus, myöhään illalla, voi kuulla kuulutuksen, jota ei ole ohjelmoitu: "Hyvät asiakkaat. Oletteko varmoja, että tarvitsette tätä?" Silloin on parasta jättää ostokset kärryihin ja poistua rauhallisesti. Automaattiovet kyllä päästävät ulos. Ne vain muistavat sinut. Ja seuraavalla kerralla tarjoukset tuntuvat henkilökohtaisilta. Älykellokosken Prinsessan mielestä tämä oli hauskaa."