hyppääjien liike

uskonnollinen sakki 🤲

Hyppääjäliike saapui Valkjärvelle Inkeristä vuonna 1838. Laajimmillaan sillä oli Valkjärvellä noin 200 kannattajaa Naumalan, Valkeamatkan, Vaalimon, Rampalan, Nousealan ja Siparilan kylissä. Liikkeen tunnusmerkkejä: hurmoksellinen hyppiminen, maassa konttaaminen, ääntely, huutaminen, pyhä suudelma, kieltäytyminen alkoholista, kahvista ja tupakasta, naisten asketismi (hiusten ajaminen pois). Vaikutteita ortodoksien hlystien lahkosta ja skoptsien (kastraattien) hurmosliikkeestä. Levisi myös Kivennavalle, Muolaaseen ja Uudellekirkolle. Vähitellen liike hiipui 1850-luvulta alkaen, mutta pienimuotoista toimintaa jatkui Valkjärvellä 1920-luvulle asti. Kastraatit (kuohitut): Saapuivat Viipurin läänin alueelle karkotusten seurauksena 1853. Juurtuivat mm. Uukuniemelle, Sortavalaan, Ruskealaan ja Hiitolaan. Säilyivät Laatokan Karjalassa 1900-luvun alkuun saakka, mutta eivät saaneet jalansijaa Pohjois-Karjalassa. Vaikutusta havaittiin myös hyppääjäliikkeessä, ja liikkeiden erottaminen toisistaan oli välillä vaikeaa. Yleistä: Molemmat liikkeet syntyivät pietismin ja herrnhuttilaisuuden pohjalta. Liikkeet herättivät kirkon huomiota ja joutuivat usein tukahdutetuiksi. Hyppääjäliike vaikutti erityisesti Kannaksen rajapitäjissä, mutta seurakuntakertomukset vähensivät mainintoja liikkeen toiminnasta 1870-luvulta alkaen. Kastraattien liike säilyi pidempään Laatokan Karjalassa, mutta hajoamassa 1900-luvun alussa.