desperado

on määritelty urbiksessa epätoivoiseksi ihmiseksi. Tämä on sen verran vajavainen määritelmä, että täydennän sitä. Desperado voi kyllä olla epätoivoinen, mutta kaikki epätoivoiset ihmiset eivät ole desperadoja.

Desperadoilla tarkoitettiin aikoinaan Villin lännen lainsuojattomia, jotka toimivat häikäilemättömästi ja joista oli luvatt palkkio 'dead or alive'.

Tänä päivänä desperadoa voidaan käyttää kuvasanontana ihmisestä, joka ottaa pakonomaisesti suuria riskejä.

Traagista tietysti on, että Saarikoski on jo keksitty eivätkä nykypäivän desperadotkaan ole muuta kuin koomisia. (hesarin kirja-arvostelusta)

Desperadon etymologia on kerrassaan mielenkiintoinen. Espanjalaiset loivat vuonna 1598 Meksikosta Uuden Meksikon Santa Fehen vievän tien, joka sai nimekseen Camino Real. Tien varrella oli vartiopaikkoja, joissa sotilaat perivät tien käyttäjiltä lain vaatimia tienkäyttömaksuja. Espanjaksi 'pysäyttää' on 'parar'. Desparado oli henkilö, jota ei voinut pysäyttää. Tämä ei johtunut siitä, että hän olisi rynnänyt epätoivoisesti sotilaiden ohi, vaan siitä, että hän kiersi vartiopaikat. Sanaa desparado, joka muuttui myöhemmin desperadoksi, alettiin käyttää yleisesti ihmisistä, jotka eivät kunnioittaneet lakia.