Depersonalisaatio

Suomenkielenprofessori
13.10.2014

Tila, jossa yksilö kokee itsensä vieraana tai outona. Käytännössä tämä voi tarkoittaa mm.:

Yksilön kyvyttömyyttä tunnistaa itseään peilistä.

Ruumiillisen olemuksensa, toimintojensa, ajatuksiensa ja tunteidensa observoimista kolmannesta persoonasta.

Tunteiden, kivun sekä maku- ja haju-elämysten latistumista.

Syvää tunnetta siitä, ettei ole olemassa, silti yleensä uskoen omaan olemassaoloonsa.

Depersonalisaatioon liittyy usein myös derealisaatiota, eli ympäristön kokemista outona tai vieraana.

Depersonalisaatiota esiintyy monilla ihmisillä säännöllisesti tai satunnaisesti, mutta sitä ei ole yleensä syytä luokitella häiriöksi. Depersonalisaation katsotaan olevan torjuntakeino ja patologisen depersonalisaation takana kaikkein useimmin onkin traumaattiset kokemukset lapsuudessa tai nuoruudessa. Myös päihteidenkäyttö voi laukaista akuutin tai kroonisen depersonalisaation.

Huolimatta siitä, että depersonalisaatio on tyypillisesti ahdistava ja sosiaalista elämää rampauttava tila, voi siitä oppia paljon. Monet kertovat sen osaltaan myös parantaneen elämänlaatua.

Mikäli kokee kroonisen depersonalisaation/-realisaation kielteisenä, itsensä voi yleensä integroida taas todellisuuteen. Lyhyesti, tämä edellyttää häiriön laukaisseen tekijän poistamista, stressaamisen lopettamista ja aivojensa opettamista kokemaan taas tunteita ja todellisuutta. Prosessi on usein erittäin herkkä. Lisää tietoa: http://www.dpselfhelp.com/forum/index.php?/topic/20892-the-holy-grail-of-curing-dpdr/