biljardikolmiodraama

kolmiodraama pallomuotin kera 🛆‍🎱‍

Hellsingin pimeimmässä nurkkapöydässä vuonna 2026 kohtasivat Kokis Klonkku, Harja Talonen ja Évil Külmälä. Kolmio oli uusi, punainen, täydellinen. Pelattiin 9-palloa, panoksena kaikki. Ensimmäinen erä: Klonkku rikkoi niin kovaa että valkoinen lensi pöydältä suoraan baaritiskin taakse. Baarimikko huusi "vit‍🧲‍n hullu", mutta kukaan ei uskaltanut ottaa palloa pois. Harja nauroi käheästi ja sanoi "tää peli on jo ohi". Évil vain tuijotti tyhjyyteen ja mutisi "tää on henkilökohtaista". Toisessa erässä Harja teki kolme peräkkäistä kombinaatiota ja johti 7–‍2. Klonkku katsoi häntä pitkään, otti liidun, hieroi sitä hitaasti kuin veistäisi veitsellä kurkkua ja sanoi hiljaa: "Sä et oo koskaan voittanu mua reilusti." Sitten hän iski. Valkoinen pomppasi kolmion yli, osui 9-‍palloon ilmassa ja upotti sen taskuun. Mahdotonta. Silti tapahtui. Tasapeli. Kolmannessa erässä Évil hermostui. Hän hakkasi mailalla pöytää niin että kolmio halkesi vinosti. "Ei oo enää peliä", hän karjui ja lähti ovesta. Kukaan ei pysäyttänyt. Ovi paukahti kiinni. Jäljelle jäi vain Klonkku ja Harja. Viimeinen erä kesti 47 minuuttia. Ei puhuttu. Vain lyönnit, kolahdukset, hiljainen kirous. 8–‍8. Ratkaiseva 9-‍pallo keskellä pöytää. Harja katsoi Klonkkua silmiin ja sanoi ensimmäistä kertaa illan aikana pehmeästi: "Jos mä voitan tän, mä lopetan. Lupaan." Klonkku nyökkäsi kerran. Harja asetteli mailan. Hengitys pysähtyi. Lyönti. Pallo lähti hitaasti, liian hitaasti. Se pysähtyi sentin päähän taskusta. Klonkku ei edes hymyillyt. Hän vain astui pöydän viereen, kumartui, puhalteli kevyesti ja 9-‍pallo lipsahti sisään. Hiljaisuus kesti ikuisuuden. Harja laski mailan lattialle. "Hyvä peli, veli." Klonkku nyökkäsi taas. Sitten hän otti rikkinäisen kolmion, pyyhki sen taskuunsa ja käveli ulos aamuun, jätti taakseen vain tyhjän pöydän ja miehen, joka ei koskaan enää koskenut mailaan.