oli maanviljelysyhteiskunnassa itsenäinen rakennettu maatila, joka on tavallisesti niin suuri, että viljelijä perheineen saa siitä pääasiallisen elantonsa. Talollinen, talonpoika oli talon omistaja.
Ruotsin ja Suomen suuriruhtinaskunnan sääty-yhteiskunnassa talolliset eroteltiin muista säädyistä (aatelisto, papisto, porvaristo), sekä myös maatalousyhteiskunnan muista väestönosista (mäkitupalaisista, torppareista, käsityöläisistä ja loisista). Erottelu perustui maanomistukseen: talolliset omistivat viljelemänsä maan, ja kuuluivat siksi talonpoikaissäätyyn, joka oli yksi nelijakoisen sääty-yhteiskunnan valtiosäädyistä. (suomisanakirja.fi)